perjantai 19. lokakuuta 2012

Pieni vauvan tarina


Tulokas on saanut alkunsa joskus kesäkuussa. Vaikka oli mahdollista että oli raskaana, en paljoa muistaakseni ajatellut kuun aikana asiaa eikä ollut oireita joista sen olisi varmasti voinut päätellä. Ainut siihen viittaava asia oli jälkeenpäin ajateltuna nännien arkuus mutten arvannut siitäkään että asia niin olisi.

Tein ensimmäisen testin 4.7 ja toisen 7.7. Kerroin asian selvittyä ensin puolisolleni, sitten parhaalle kaverille ja vanhemmilleni. Jotkut odottajat eivät kerro asiasta heti vanhemmilleen mutta itselläni on läheiset välit vanhempiin joten mielestäni isot asiat voi ihan hyvin kertoa samantien niiden selvittyä.


Ensimmäinen etappi oli varhaisultra 19.7. Lääkäri sanoi että "täällä on joku kaveri". Kaveri oli sentin mittainen ja sydämenlyönnit oli nähtävissä. Jännää! Menin ultraan koska halusin nähdä että vauvanalku oli missä piti ja että sydän löi. Raskaus taisi siinäkin vaiheessa olla vielä aika uskomaton asia. Täällä ei lähetetä ihmisiä varhaisultraan "huvikseen" joten siksi en mennyt sinne neuvolan lähetteellä. Lääkärissä hiukan huvitti kun vanhempi lääkäri käski pitelemään anturia ylhäällä sillä aikaa kun se vaihtaa lasit, ja sanoi vielä että on melko kallis laite, jos sattuu tipahtamaan :D

Seuraavana oli vuorossa neuvola 20.7, siellä vähän juteltiin ja jaettiin monenlaista esitettä. 


Nt-ultra oli 21.8. Niskaturvotus oli normaali ja kaikki muutenkin normaalisti. Pötkylä oli kasvanu 5 senttiseksi.

Seuraava neuvola oli 18.9. Silloin pääsi mieskin mukaan. Jaettiin kotiin täytettäväks pari lappua ja mittailtiin kaikenlaista. Kuultiin taas vauvan sydän äänetkin. 






Eilen 18.10 oli rakenneultra. Kaikki näytti hyvältä ja kasvu oli viikkoihin nähden kuten pitääkin. Oli mukavaa kun mies pääsi taas töiltään mukaan. 

Koska kaikki aina kyselee vointia, niin laitetaan nyt tähänkin että oireina on ollut pissalla käymistä, joskus pahoinvointia ja ruokahaluttomuutta liittyen pahoinvointiin, ällötyksiä tiettyjä sapuskoita kohtaan, se nännien arkuus, ehkä jossain vaiheessa vähän väsyttikin. On ollut helppo raskaus mielestäni. 
 




2 kommenttia:

  1. Noi ultrakuvat saa ihan kyyneleet silmiin kun miettii miten ihmeellistä toi kaikki on :,)

    VastaaPoista
  2. En muista olenko edes onnitellut kunnolla, mutta onnea valtavasti <3! Aivan ihanaa, että saatte vauvan. Ja kiva, että kirjoitat blogia. Mullakin on blogi.

    VastaaPoista