Kun mä aikoinaan muutin pois kotoa niin mä en elänyt mitenkään terveellisesti. Söin valmisruokia ja kokkailin harvoin. Ehkä yks syy tähän oli se että olin itse ainoa syöjä. Laiskotti ja ajattelin ettei ruuanlaitto ole mua varten. Nykyisen miehen tavattuani olen alkanut tehdä ruokia enemmän itse, nykyään tulee tehtyä lähes aina itse. Joskus on sitte kiva turvautua helpompaan ratkaisuun ja kipasta grillille tai pizzeriaan.
En tiedä onko lapsen saanti vaikuttanut siihen että on alkanut enemmän ajatella että mikä on terveellistä, varmaankin. Vaikka siitä lähtien kun on tullut siirryttyä kotiruokaan niin on kyllä tullu syötyä automaattisesti terveellisemmin muutenkin.
Sokeri on mulle peikko, syynä hammaslääkäripelkoni. En käytä mitään sokeroituja mehuja, limuja, leivoksia, sokeroituja jogurtteja tai vanukkaita tms päivisin (jos jotain otan niin vasta ennen hammaspesua). Ehkä vähän neuroottista. Poikkeuksia teen toisinaan jos olen vaikka ravintolassa syömässä ja haluan juoda kokista veden sijaan. Mutta noin niin kuin pääsääntöisesti näin. Meillä ei sitten myöskään tyttö syö näitä piilosokerisia tuotteita. Ensinnäkään sen takia etten viittis edes maistella sokeroituja tuotteita ja kun ei näitä tuu itsellekään ostettua. Asiaa enemmän ajateltuani en myöskään halua totuttaa liian makeisiin ja epäterveellisiin välipaloihin. Pärjää sitä ilmankin. Jos sen sijaan ollaan jossain kylässä tai kahvilassa niin en nipota siitä jos tyttö syö pullan tai keksin. Kunhan ei liian usein.
Vaikka piilosokeriset tuotteet ei kuulukaan aterioihini, en voi silti väittää ikipäivänä ettenkö olis makean perään. Todellakin olen. Rakastan herkkuja! Iltaisin tytön mentyä nukkumaan nautin mielelläni oman hetken ohella suklaasta tai jostain muusta kivasta. Tietysti siinäkin pitäis pitää rajat ihan jo sen takia ettei altistais raskausdiabetekselle. Mutta niin, mun mielestä herkut on herkkuja ja välipalojen ja aamiaismehujen ei tarvitse olla herkkuja. Arvostan kyllä hyvää makua, mutta sitä saa ilman sokeriakin. (Omenatäysmehu ja bulgarianjogurtti <3) Ja hampaani kiittää, toivottavasti.
Mitä taas eineksiin tulee niin niitäkään meillä ei käytetä. Tähän ei kuitenkaan voi sanoa ettei koskaan (joskus einesburgeri on nälkäisen pelastus ja bravuuriruokani on lihapullapasta, mihin heitän eineslihapullat). Tykätään miehen kanssa molemmat tehdä ruokaa, on terveellisempää ja edullisempaakin. Muutenkin tykätään nauttia hyvästä ruuasta ja usein kun saadaan yhteistä aikaa niin että vauva menee hoitoon niin mennään myös ravintolaan syömään. Suunnittelen meille ruokalistaa vähän etukäteen, mietin paljon mitä haluan syödä ja uusia reseptejä on joskus kiva etsiä. Joskus mietin että elän syödäkseni :D Tyttö syö yleensä samaa itse tehtyä ruokaa kuin me, mutta jos meillä on jotain tosi mausteista tai ollaan oltu laiskoja ja turvauduttu grilliin niin annan tytölle piltin tai itse tekemääni sosetta pakkasesta. Itse tehdystä ruuasta tulee parempi mieli kuin kaupan pilteistä, vaikken haluakaan kiihkoilla asiasta sen enempää ja ajattelen että ääripäät on aina huonoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti