keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Kaksi uutta mekkoa

Eilen lähdettiin heti aamusta perhekerhoon ja perhekerhon jälkeen käytiin muutamassa kaupassa. Mulla oli etsinnässä vihreä maksimekko ja viininpunainen toppi. Mekkoa ei löytyny ja topista ei ollu mun kokoa. Onneksi löysin sitte viininpunaisen maksimekon, vielä parempi! Ja toisenki maksimekon. Eilen sain noista ylimääräisen leikattua pois mutta vielä pitäis ommella. Kaupungista mentiin neuvolaan bussilla josta sitte käveltiin kotiin. Ilta meni hyvää kasvislasagnea tehdessä :)




perjantai 17. huhtikuuta 2015

Oikea nainen-haaste

But I'm a human not a sandwich-blogista oli alkanut oikea nainen-haaste. Missä oli ideana se, kuinka me kaikki ollaan oikeita naisia ulkonäköön katsomatta!

En ole täällä blogissa puhunut, mutta mulla karsastaa silmät. En laittele tänne tai muuallekkaan nettiin kuvia missä tuo vika näkyy vaikka koenkin olevani sinut sen kanssa. Mutta edelleen kyllä mietinkin sitä joskus. Eikä elämä oo ollu aina helppoa. Oon arvatenkin kuullut vinoilua siitä koulussa. Kuin myös muista ulkonäköön liittyvistä jutuista.

Nuorena mulla oli ulkonäköpaineita. Kuten aika monilla nuorilla on. Sen lisäks että mulla on tuo silmävika, niin löytyy vielä hörökorvatkin. Yläasteella mä pidin pantaa niiden päällä. Kerran teippasin ne ilmastointiteipillä päähän kiinni!! :DD Nyt se tuntuu huvittavalta. Nykyään sentään ymmärrän että ne jää melkolailla hiusten alle (tosin mulla on ohuet hiukset ja imetysaikana niitä lähtee ihan älyttömästi). Eli kyllä ne sieltä pilkottaa mutta pilkottakoot. En koe enää tarvetta olla niin tarkka niistä.

Laihdutin myös ihan turhaan yläasteella ja jonkin aikaa sen jälkeenkin. Olin sillon 15-20 kiloa laihempi kuin nyt, enkä edes nyt ole mielestäni laihdutuksen tarpeessa. Tai no onhan mulla ylimääräisiä kiloja mutta mun mielestä saa ollakkin. 

Oon myös aika lyhyt, 150 cm. Pituudestakin oon joskus kuullut mutta se ei mulle ongelma ole. Mitä nyt vaatteita tosin on joskus hankala löytää ja tuntuu et kaikki näyttää pitkillä paremmilta, enkä meinaa yltää kaikkialle. Mut jakkarat on keksitty ja eipähän pää kolise :)

Silmät, korvat ja paino, siinä ne ulkonäkökriisien suurimmat aiheuttajat aikoinaan. Vanhemmiten musta on tullut armollisempi itselleni enkä enää tunnista vanhaa syömisongelmaista itseäni. Tuntuu myös että silmävika -kaikessa näkyvyydessään, on tehnyt musta armollisemman muita pienempiä ja "normaalempia" virheitäni kohtaan. Iän myötä olen oppinut että ei onni ole naamasta kiinni ja tässä sitä eteenpäin mennään. En edelleenkään rakasta kaikkia ulkoisia asioita itsessäni, mutta pystyn elämään niiden kanssa miettimättä että pitäis olla toisenlainen.

Vaikka liikaa ulkonäkökeskeisyyttä vastustankin niin ei se silti tarkoita ettenkö välittäisi yhtään. Tykkään tyttöjen jutuista, kynsilakoista, hajuvesistä, shoppailusta.. Myös mulla on ulkonäkökriisejä ja vaatekriiseistäkin vois koota oman postauksensa. 

Mutta kuten sanoin niin eteenpäin mennään ja eletään :) Ei täydellisenä eikä median luomien kauneusihanteiden puitteissa, mutta miksi pitäisikään?






perjantai 10. huhtikuuta 2015

Miniristeilyllä

Olin tällä viikolla miniristeilyllä ja turussa hotellissa lasten kanssa. Meiltä kun peruuntui se tukholman päiväristeily niin suunniteltiin sitte uus matka. Menin junalla turkuun lasten kanssa ja äitini hyppäsi yhdeltä asemalta samaan junaan. Matka meni hyvin, tyttö tykkäs olla leikkivaunussa. Turussa treffasin kaverini, harmi vaan kun jutteluaika jäi niin lyhyeksi! Kiva oli nähdä kuitenkin. Terminaalissa neiti leikki leikkitilassa josta lähdettiin sitten laivaan. Hän ei ollu ottanu päiväunia ollenkaan joten alkoi illalla olla jo väsynyt. Myös tätini oli taas reissussa mukana, ja lähdin sitten ekana iltana tätin ja vauvan kanssa syömään kahvilaan kun alkoi itsellä jo nälkä olla. Laivan valokuvaaja tuli kysymään saako ottaa vauvasta kuvan. Hän puhui englantia ja osasin jopa kommunikoida ja sain selville monelta kuvan voi mennä ostamaan ja mistä :D Ostin kuvan sitte kotiin ja suloinenhan tuo oli! Käytiin myös taxfreessä ja ostin parit hauskat sukat.

Seuraavana päivänä vietin aikaa tytön kanssa laivan leikkitilassa. Katseltiin myös koko porukka ikkunasta maisemia ja käytiin taas kaupassa. Käytiin kaksin tätini kanssa buffetissa syömässä kun äitini katsoi pieniä. Illalla vein tytön ville vikingin leikkituokioon, tyttö olis saanu halata ville vikingiä mutta tais ujostella sen verran ettei halunnut. Kun laiva saapui satamaan niin täti lähti junalla kotiin ja mentiin äidin kanssa bussilla keskustaan hotelliin. Tyttö kävi leikkihuoneessa ja haettiin ravintolasta hampurilainen huoneeseen. Seuraavana päivänä lähdettiinkin kotia kohti ja äiti matkusti taas osan ajasta samassa junassa. Mies tuli asemalle vastaan ja grillin kautta kotiin. Ei oikein ollut intoa ruuanlaittoon mut kohta täytyis alkaa katkarapu-nuudeliwokin tekoon.

Mukava reissu oli!